Rantalan tilan viljapossujen elämänlaatu on korkealla
Tekstit: Merja Kuuramaa (Puruvesi-lehti 20.9.2004)
Kuvat: Anita Kokko (www.monipaja.net)
Välillä isäntä pysähtyy katselemaan lihaeläintensä touhuja.
– Vapaaehtoisesti asettuvat lätäkköön rypemään. Ei niitä kukaan siihen pakota, Mika Kokko hymyilee.
Rantalan tilan tuotanto on vuosien varrella elänyt, ja uutta on etsitty entisen tilalle. Tällä hetkellä tilalla on juurestuotantoa, 3 mehiläisyhdyskuntaa ja reilut viisikymmentä possua, jotka huolehtivat omien peltojen viljasadosta.
Sikoja on Rantalassa kasvatettu aina, mutta enemmänkin omaan tarpeeseen. Muutama vuosi sitten Mika Kokko aprikoi, kannattaisiko sikojen lihottaminen myös suuremmassa mittakaavassa, oikein myytäväksi asti. Syntyi ajatus ulkotarhauksesta, jota kokeiltiin aluksi viiden sian laumalla. Sitä varten isäntä rakensi pienen pihaton, jossa hommaa kokeiltiin.
Kesäsikalassa on eläimille ruokintapaikat ja tila, jossa possut pääsevät sateen ja tuulen suojaan kuiville pahnoille. Vaikka rypeminen on possulle mieleen, ei se sateesta piittaa. Sadesäällä koko joukko siirtyy sisätiloihin köllöttelemään ja odottelemaan parempia ilmoja.
Nämä possut eivät päädy kauppojen lihatiskeille, vaan lihat myydään suoramyyntinä. Pienin myytävä erä on puolikas sika, mutta sen kuluttaja saa valmiiksi paloiteltuna.
Lihat saapuvat teurastamolta paloiteltuna Särkisalmessa sijaitsevaan suureen kylmiöön, josta lihojen ostajat voivat noutaa omansa.
Mika Kokko painottaa, että Rantalan tilan viljapossu on eri tuote kuin muutaman sadan gramman erissä kaupoista ostettu sianliha.
– Tämä on vaihtoehto tehosikaloissa tuotetulle lihalle.
Isäntä kertoo olevansa huono kehumaan, eikä hän väitä oman tuotteensa olevan parempaa kuin jonkun toisen.
Ulkotarhassa kasvatetun sian elämä on kuitenkin toisenlainen kuin tehosikalan kasvatin, ja rehu on taatusti lähiruokaa omalta pellolta. Kuluttajan tehtäväksi jää miettiä kumpi on parempaa.
Varsinainen kesäsikala valmistui
pari vuotta sitten. Sen suojissa pystyy hyvin ja
väljästi kasvattamaan reilut viisikymmentä
sikaa, tarvittaessa enemmänkin.
Mika Kokolla on
nyt kahden kesän kokemus viidenkymmenen lihasian
kasvatuksesta. Ulkotarhaus rajoittuu kesäaikaan.
– Sika kestäisi talven kylmääkin, mutta veden
saanti ja muu huolto kävisi talvella sen verran
hankalaksi, että talvitarhaus ei olisi
mielekästä, Kokko kertoo.
Kesän viisikymmentä
suojattia lähtevät teurastamolle syys-lokakuun
vaihteessa 60-90 kilon painoisina. Rantalan
ulkotarhaan tullessaan kesäkuun puolivälissä ne
painoivat 25-30 kiloa.
Possut lihovat mukavasti kesän aikana, vaikka
ulkotarhassa vapaasti liikkuvan possun
painonnousu ei yllä samaan tehosikalan
paikallaan jököttävän sian kanssa. Lihakset ja
nivelet pysyvät kuitenkin hyvässä kunnossa,
eivätkä porsaat syö
toistensa saparoita, kuten stressaantuneet
eläimet joskus tekevät.
Rantalan tilan possujen ruokinta pohjautuu ohrajauhoon. Lisäksi ne saavat perunaa, apilaa ja valkuaistiivistettä. Ilman valkuaislisää lihaeläimet rasvoittuisivat liikaa. Teollisuuden oheistuotteita kuten mäskiä tai heraa ei viljapossuille tarjota.
Ohran ohella viljapossun ruokinta voisi perustua myös vehnään, mutta Rantalan tilan pellot soveltuvat paremmin ohralle, ja possujen tarvitsema vilja saadaankin kokonaan omalta tilalta.
Sikojen ulkotarhaus on siinä määrin harvinaista, ettei Mika Kokolla ole tiedossa tällä seudulla toista samankaltaista sikatalouden harjoittajaa. Tuotantorakennuksenkin Kokko suunnitteli itse.
Kesäsikala on suunniteltu niin, että talvella tilaa voi käyttää vaikka varastona tai konehallina.
Uukuniemeläinen Mika Kokko kasvattaa lihotussikansa väljässä ulkotarhassa, jossa eläimillä on mahdollisuus toteuttaa itseään.
Tekstit: Merja Kuuramaa (Puruvesi-lehti 20.9.2004)
